Hyvää iltaa arvon herrasväki! Olen täällä jälleen, eli jaksanut piirtää taas pitkästä aikaa. Veikkaisin sen johtuvan siitä, että olen koulussa taas. Kun on edessä pöytä, kyniä, paperia ja aikaa niin väkisinkin tulee jotain piirrustettua. Tässä ensimmäisellä sivulla on kaikenlaista tajunnanvirtaa. Baarissa joskus miljoona päivää sitten joku kaunis nainen tuli kertomaan lukevansa tätä blogia. En muista yhtään, kuka tai mikä hän mahtoi olla, tai miltä näyttää. Saatoin olla silloin humalassa :D Tässä myöskin hienonhieno pohjapiirrustus mun uudesta kämpästä johon muutan about pian.

Sitten muihin aiheisiin. Meikäläisen feilailut esimerkiksi on hyvä aihe. Tässä tulee jatko-osaa maitoepisodiin viime vuoden elokuulta. Linkkiä: ketunpaivakirja.vuodatus.net/blog/2597570/hauska-tavata-herra-maito/

I have a dream: to have a muro.

Semmasta tänään. Kettu kiittää ja koettaa olla ahkerampi piirtäjä jatkossa.

Feilaaminen on taitolaji.

Suunnilleen näinhän se siis tapahtui joten seuraavan kerran kun feilaat eeppisesti niin muistutapa itsellesi " 'ttu mä oon hyvä! " Ja H-P huutaa HEP kun löytää oman hahmonsa ko. sarjakuvasta ;D

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kettu toivottelee hyväätä alkanutta kesää kaikille!

Uskaltauduin kokeilemaan korsettikokoelmaani, joihin on ollut siis tarkoitus laihtua takaisin ja kun olin onnistuneesti mahtunut kaikkiin muihin, keräsin rohkeuteni ja kaivoin kaapin perältä hävitettäväksi tuomitun vyötärökorsetin ("en tuu ikänä mahtumaan tähän enää juu") ja mitäpä tuo korsetti mulle sanoikaan! Jümalauta sain kiskoa narut niin kiinni ko lähtee, eikä tehnyt edes tiukkaa hengittää.

 

What is this? I don't even.

Ja sitten iski inspiraatio piirtää, joten piirsin, vaikka olisi pitänyt mennä nukkumaan.

Nyt voin ehkä mennä nukkumaan.

Vihdoinkin jaksoin piirtää valmiiksi kauan keskeneräisenä lojuneen suomi-sarjakuvan jatko-osan. Se on paskasti väritetty, joten kärsikää.

Tuossa tammikuulla käytiin äiteen kanssa katsastamassa meidän autoksikin joskus haukuttu romuläjä. Ei olis ikinä uskonut että se menee läpi. Äiti varmaan puhui sen läpi. Ite istuksin konttorin puolella ja hörpin kahvia.

Seuraavan sarjakuvan nimi on Pullamössösohvaperunalässynlässynsaatana. Se puhukoon itse puolestaan.

Ja tämä seuraava on WANHA ja käytetty idea, mutta kun oli tilaisuus, niin oli pakko käyttää jälleen.

Tällaista settijä tänään, ja kuten huomaatte, väritysjälki on hieman vasemmalla kädellä tehtyä, mutta aina ei voi jaksaa olla täydellinen. Kettu kiittää ja kumartaa.

Hitto kun meinas olla vaikia sana kirjottaa tuo muinaishistorioitsija. Joitsi oitsi ja. Muttapa siis kipiänä tässä ollut ja kironnut huonoa tuuriani, kun tk:hon on asiaa sen kerran vuodessa ehkä, ja AINA joku juhlapyhä. Tämä seuraava episodikin tapahtui siis ihanan rauhallisena joulupäivänä:

Niijja menin sitte nappaamaan tk:sta vielä jonkun lisäpöpön, josta on tässä viime päivät nautittu. <3

Mutta koska kipiänä ei voi mennä ulos tai tehdä mitään hyödyllistä niin aloin sitten tutkia Suomen muinaishistoriaa. Päällimmäisenä mielessäni kummitteli kysymys, kuka idiootti tämän maan on keksinyt joskus asuttaa.

Että kylmää lopputalvea vaan kaikille!